Uroksen omistajalle
Minulla on jalostusuros... vai onko?
Uroksen omistajalla on suuri vastuu rodusta. Uroksen omistaja päättää millaisille nartuille, kenelle kasvattajalle ja kuinka usein urostaan antaa.
Useimmiten varsinkaan ensimmäistä urosta hankittaessa ei hankita jalostuskoiraa, kuten narttujen kohdalla kasvattajat tai kasvattajiksi aikovat usein tekevät. Uros hankitaan usein harrastus- tai metsästyskoiraksi tai ihan vain seuraksi ja lenkkikaveriksi. Jos sitten innostutaan harrastamaan näyttelyitä tai kokeita, niistä tulee tuloksia ja lisäksi uros on terve, sitä saatetaan kysyä jalostukseen.
Jos siis omistat uroksen, jolla on terveet lonkat, kyynärpäät, polvet ja silmät sekä hyviä näyttely- ja koetuloksia, olet ehkä potentiaalisen jalostusuroksen omistaja. Mutta et välttämättä, sillä paljon jalostusarvo riippuu myös uroksesi sukutaulusta. Se riippuu myös sen luonteesta ja muusta terveydestä.
Vaikka kasvattajat tekevät urosvalinnat itsenäisesti, uroksen omistaja voi ja hänen tuleekin ottaa kantaa jalostukseen. Sinulla on oikeus olla antamatta urostasi nartulle tai kasvattajalle, joka ei sinua miellytä tai muuten epäilyttää. Muitakin narttuja ja kasvattajia on varmasti tarjolla, jos uroksesi on hyvä. Toisaalta se parempi narttu tai kasvattaja saattaa jättää kysymättä, jos pettyy uroksesi ensimmäisiin jälkeläisiin. Maltti on siis valttia, sillä uroksesi pystyy astumaan keskimäärin 6–8 vuoden ajan!
Miten ja millaista urosta kasvattajat etsivät?
Kasvattajilla on erilaisia tapoja ja syitä etsiä sopivaa urosta nartulleen. Lähes kaikki haluavat, että uroksella on terveet lonkat, kyynärät, polvet ja silmät sekä vähintään taipumuskoetulos ja mahdollisimman hyvä näyttelytulos. Nehän vaaditaan, jotta pentue olisi jalostustoimikunnan hyväksymä. Selän kuvaaminen on plussaa. On myös uroksia, lähinnä ulkomailta tuotuja, joita saatetaan kysyä paljonkin jalostukseen pelkän sukutaulun perusteella. Useimmiten tuontiurokset ovat jo pitkään rotua harrastaneiden omistuksessa, ja he tietävät miten toimia.
Yleensä rodun kuin rodun käytetyimmät ja kysytyimmät urokset ovat ”näyttelyvoittajia”. Kun uros pärjää monissa näyttelyissä, varsinkin kansainvälisissä ja rodun erikoisnäyttelyissä, sitä kysytään siitokseen. Flateilla myös hyvä NOME- tai MEJÄ-menestys saa usein aikaan kysyntää. Myös tittelit vaikuttavat monen kasvattajan valintaan.
Kannattaako minun antaa urostani ja kenelle?
Jalostus ei ole pelkkää sukutauluihin tai tuloksiin tuijottamista. Vaikka uros olisi kuinka menestynyt ja kaunis, mutta sillä on aggressiivinen luonne tai esimerkiksi paha allergia, niin se ei ole jalostusainesta. Asiaa kannattaa miettiä näin: ”Haluaisinko samanlaisen koiran (uroksen) uudelleen?”.
Jos uroksesi täyttää mielestäsi erinomaisesti jalostusuroksen vaatimukset, seuraavaksi pitää miettiä, millaiselle nartulle ja kasvattajalle uroksen antaa jalostukseen. Hyvä sääntö on jälleen: ”Anna uros vain sellaiselle nartulle ja kasvattajalle, jonka pentueesta ITSE olisit valmis ottamaan pennun”. Uroksen omistaja on myös vastuussa pennun omistajille, jos hän jättää kertomatta kasvattajalle uroksensa huonot puolet, sairaudet yms. Kasvattaja on AINA vastuussa pennun omistajille, mutta myös uroksen omistajan on avoimesti ja rehellisesti kerrottava kasvattajalle koirastaan tai sen aiemmista jälkeläisistä.
Kennelliiton tietokannasta saa tietoa myös kasvattajista. Voit esimerkiksi tutkia pentueiden/pentujen lukumäärää suhteessa kasvatusaikaan, terveystutkittujen kasvattien lukumäärää suhteessa kaikkiin kasvatteihin, meritoituneiden kasvattien lukumäärää suhteessa kaikkiin kasvatteihin jne.
Kuinka usein urokseni voi astua?
Toivottavasti ei usein! Flatti on niin pieni rotu, että jo viisi pentuetta yhdelle urokselle alkaa olla liikaa. Määrä voi tuntua pieneltä, mutta ajattele, että uroksesi isä saattaa olla isoisänä useammassa pentueessa vuoden aikana. Sillä voi silloin olla jopa 15–20 pentuetta vuodessa. Ja se ei tiedä hyvää rodulle, ei terveydelle eikä sukusiitosasteelle. Jos et tiedä, mitä rodun nouseva sukusiitos eli geenipohjan kaventuminen tarkoittaa ja kuinka se vaikuttaa, on syytä ennen uroksen antamista opiskella asiaa huolellisesti.
Mistä sitten voit tietää, onko uroksesi sukutaulu harvinainen vai onko se geenipohjaa kaventava? Kysymällä jalostustoimikunnalta tai tutkimalla tietokantaa.
Parin pentueen jälkeen on viimeistään syytä odottaa ja katsoa, millaisia tuloksia pennut saavat etenkin terveyden osalta. Jatkokäyttöä on sitten syytä harkita niiden perusteella.
Miten voisin tarjota urosta jalostukseen?
Rahan takia sitä ei kannata tehdä, sillä flatti on niin pieni rotu, että uroksen omistaja ei koskaan rikastu uroksen astutusmaksuilla. Yleensä astutusmaksu eli nk. hyppymaksu maksetaan, kun narttu tuodaan astutettavaksi ja astutus on onnistunut. Mahdollisen keinosiemennyksen kulut maksaa kasvattaja. Kun pennut ovat syntyneet, maksetaan yleensä 10 % pennun myyntihinnasta uroksen omistajalle, kuitenkin kaikista pennuista sama rahamäärä. Jos kasvattaja siis myy pari pentua halvemmalla syystä tai toisesta, maksetaan niistä kuitenkin uroksen omistajalle sama summa kuin muistakin pennuista.
Paras tapa tarjota urosta jalostuskäyttöön taitaa nykyään olla internet. Tee tai teetä edustavat, mutta rehelliset sivut, joilla on paljon tietoa uroksestasi. Myös facebookissa on mahdollista mainostaa urostaan. Jalostustoimikunnallekin voit vinkata, sillä tulokset tulevat noutajatietokantaan pienellä viiveellä. Voit myös kertoa jalostustoimikunnalle, millaiselle nartulle toivot urostasi käytettävän.
Kenelle ei pidä antaa urosta?
Sinulle saattaa soittaa kasvattaja, joka on tulossa huomenna parhaat päivät omaavan narttunsa kanssa, selityksenä usein ”kun se valittu uros ei astunut”. Silloin kannattaa miettiä toisen ja kolmannenkin kerran ennen kuin suostuu. On mahdollista, että varsinaista kiinnijäämistä astutustilanteessa ei tapahdu, mutta silti narttu voi tulla kantavaksi. Ja jos narttu astutetaan seuraavana päivänä toisella uroksella, pahimmassa tapauksessa nartun pennuilla on kaksi eri isää! Kumpikaan uroksen omistajista ei välttämättä sitä tiedä.
Kannattaa AINA ottaa selvää nartusta: sen terveydestä, suvun terveydestä, tuloksista, mahdollisista edellisistä pentueista jne. Rehellinen, pennuista ja pennun ostajista välittävä vastuuntuntoinen kasvattaja osaa kertoa sinulle kaiken. Jos näin ei tapahdu, jossain on ”jotain vikaa” ja jälleen kannattaa miettiä toisen kerran.
Astutussopimus pitää ehdottomasti tehdä kirjallisena. Helpoiten se käy Kennelliiton lomakkeella.
Jalostustoimikunta auttaa erittäin mielellään myös uroksen omistajia kaikissa jalostukseen liittyvissä asioissa sekä etsii ja jakaa tietoa.