Lämpimän riistan metsästyskoe (NOME-A)

Noutajien A-koe on metsästyskoe, joka suoritetaan todellisessa metsästystilanteessa. A-kokeiden tarkoituksena on arvostella noutajien ominaisuuksia ja toimintaa käytännön metsästystilanteessa. Perimmäisenä tarkoituksena on kerätä tietoa jalostustyötä varten, kuten kaikissa muissakin metsästyskoemuodoissa.

A-kokeessa on vain voittajaluokka ja osallistumisoikeus on koirilla, jotka on palkittu AVO-1-tuloksella joko B- tai NOWT-kokeessa. Myös koira, joka on palkittu kansainvälisessä kokeessa, on oikeutettu osallistumaan A-kokeeseen.

A-kokeessa noudettava riista pudotetaan koepäivän aikana osallistujien läsnä ollessa. Kokeet järjestetään joko ajojahdeissa, jossa noutajat istuvat passissa ampumaketjun takana ja riista ajetaan liikkeelle ajoketjun avulla, tai metsästysmuodossa, jossa koirat ohjaajineen, tuomarit, ampujat ja ajomiehet etenevät samalla linjalla karkottaen edessä olevan riistan. On toivottavaa, että kokeita järjestettäisiin molemmilla tavoilla, kuten myös vesilinnun metsästyksen yhteydessä.

Suomessa A-kokeita on järjestetty pääsääntöisesti ajojahteina fasaani- ja sorsajahtien yhteydessä. Sorsakokeet ovat usein venyneet iltalennolle asti, jolloin tunnelma on todellakin perinteisen suomalaisen sorsanmetsästyksen mukainen. Jokunen koe on myös järjestetty yhteistyössä seisojien kanssa siten, että seisojat osoittavat riistan, ajavat sen ylös ja riista ammutaan yksi kerrallaan noudettavaksi.

Koirat palkitaan A-kokeissa samalla asteikolla kuin B-kokeissakin, eli arvosanaksi voi tulla 1, 2 tai 3 ja kokeessa hylätty koira saa nollan. Mikäli riistaa ei saada pudotettua riittävästi laatuarvostelun antamiseksi tai ohjaaja keskeyttää kokeen, merkitään tulokseksi viiva.

Kokeen voittaneelle koiralle voidaan antaa sertifikaatti (SERT), mikäli tuomarit katsovat sen työskentelyn olleen sertifikaatin arvoista. FI KVA-FT -valionarvoon vaaditaan kolme sertifikaattia, ja myös kansainvälisissä kokeissa saavutetut kansainväliset sertifikaatit (CACIT ja vara-CACIT) huomioidaan. Lisäksi koiralla tulee muiden valionarvojen tapaan olla näyttelyistä vähintään H (hyvä).

Mitä kokeissa arvostellaan?

Metsästystilanteessa koiran tulee pysyä rauhallisena ja hiljaisena paikallaan ilman, että ohjaaja joutuu jatkuvasti kiinnittämään siihen huomiota. Liikuttaessa paikasta toiseen tulee koiran kulkea tiiviisti ohjaajansa vierellä.

Hyvä koira markkeeraa riistan pudotuspaikat ja muistaa ne melko pitkään. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista nähdä pudotuspaikkoja, ja siksi koiran tulee olla hyvin ohjattavissa halutulle alueelle. Sen tulee kuunnella ohjaajansa käskyjä ja edetä sujuvasti osoitettuun suuntaan.

Hyvä riistanlöytökyky on ensisijaisen tärkeää. Koiran tulee esittää hyvää vainun käyttöä ja hakutyöskentelyä. Maastonvaihtelut, ojat, pusikot, aidat tai muut muutokset maastossa eivät saa vaikuttaa koiran etenemiseen.

Koiran tulee työskennellä hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa, mutta osoittaa myös oma-aloitteisuutta tilanteen niin vaatiessa ja ohjaajan sitä pyytäessä.

Riistankäsittelyn tulee olla moitteetonta. Noutajan odotetaan noutavan halukkaasti kaikki riistat hyvällä, pehmeällä nouto-otteella. Palautusten tulee olla ripeitä ja suoraviivaisia ohjaajalle käteen.

Todellisessa metsästystilanteessa tulee valitettavasti usein myös haavakoita, joiden löytäminen on erityisen tärkeää. Kokeessa haavakot noudetaan mahdollisuuksien mukaan aina ensimmäisinä, ja koirien tulisikin löytää haavoittuneet linnut tehokkaasti maastosta kuin maastosta.

A-kokeissa arvostetaan koiraa, joka on yksinkertaisesti hyvä metsästyskoira. Koiran odotetaan esittävän hyvää riistanlöytökykyä ja halukkuutta työskennellä ohjaajalleen tilanteessa kuin tilanteessa, ja koiran odotetaan omaavan korkean noutohalun ja -innon.

Toki kokeissa vaaditaan myös ohjaajalta tarkkaavaisuutta ja tietynlaista pelisilmää, onhan noutajan kanssa metsästys hyvin pitkälti ohjaajan ja koiran yhteistyötä. Ohjaajan toiminnan tulee olla hillittyä eikä se saa häiritä metsästystilannetta.

Koiran tulee esittää erinomaisen tehokasta työskentelyä koko metsästyspäivän ajan.

Teksti: Lotta Vuorinen