Taipumuskoe (NOU)
Taipumuskoe on hyväksytty/hylätty-periaatteella suoritettava testinomainen koe. Siinä selvitetään, vastaavatko koiran luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmää.
Oikeanlainen noutaja on sosiaalinen toisten koirien ja vieraiden ihmisten kanssa. Sillä pitää olla luontainen halu noutaa riistaa ja myöskin luontainen kyky löytää ammuttua riistaa niin maalta kuin vedestäkin. Lisäksi noutajan on oltava halukas tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa eikä se saa pelätä laukausten ääniä. Jos nämä kriteerit täyttyvät selviää koira helposti taipumuskokeesta.
Tuomarit pyrkivät koiraa arvioidessaan erottamaan sen mikä on opetuksen ja koulutuksen aikaansaamaa käyttäytymistä ja toimintaa, mikä taas on koiran luontaista käyttäytymistä ja toimintaa eli mitä se saanut itselleen ns. äidinmaidosta imemällä.
Tällä tavoin saadaan tärkeää jalostusta palvelevaa tietoa koirista. Taipumuskokeeseen osallistumiskertoja ei ole rajoitettu, mutta jos koiralla on hyväksytty tulos taipumuskokeesta, ei se saa enää tähän kokeeseen osallistua.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Taipumuskoe alkaa aina tuomarin alkupuhuttelulla. Tässä tilanteessa osallistuvat koirat ohjaajineen on koottu ryhmään, jolloin tuomari pystyy arvioimaan koirien sosiaalisen käyttäytymisen.
Aggressiivisuus tai arkuus toisia koiria tai vieraita ihmisiä kohtaan ei ole hyväksyttävää. Poikkeuksellinen levottomuus ja rauhattomuus noteerataan, mutta ei välttämättä aiheuta muuta.
Alkupuhuttelun jälkeen alkaa koiran kykyjä ja ominaisuuksia mittaava testaaminen.
Vesityö
Ensimmäinen tehtävä koiralle on noutaa vedestä peräkkäin kaksi vesilintua, joista toinen heitetään maalta melko lähelle ja toinen veneestä hiukan pidemmälle. Toisen heiton yhteydessä ammutaan laukaus. Noutoetäisyys on pisimmillään 20-30 metriä. Tämän osion hyväksyttävä suorittaminen edellyttää molempien lintujen noutamista.
Noutojen yhteydessä arvioidaan myös koiran uimataitoa ja ennen kaikkea sitä, kuinka halukkaasti se lähtee työskentelemään vedessä. Oikeanlainen noutaja menee veteen heti luvan saatuaan, ja sen itseluottamus riittää etenemiseen riistalle asti ilman sen kummempaa puuttumista sen työskentelyyn.
Uidessaan noutaja käyttää tehokkaasti niin etu- kuin takapäätäänkin, ja sen selkälinja on uidessa suorassa. Joillakin noutajilla on puutteellinen uimataito, ja ne yleensä uivat pystyssä, vettä etukäpälillään kauhoen. Tämä ei ole toivottavaa noutajalla, koska se vaikuttaa sen työskentelykykyyn.
Vesialue tässä tehtävässä on aina avointa ja helposti uitavaa vettä. Kun koira on suorittanut vesityöosuuden hyväksytysti, pääsee se jatkamaan työskentelyä maalla.
Hakutyö maalla
Maatyöskentelyosuudessa jäljitellään tilannetta, missä on ammuttu useita lintuja ja niiden putoamisalue on tiedossa. Maastoon vietyjen riistojen sijoitteluun ei ole olemassa mitään vakiintunutta kaavioita. Maaston muodot ja peitteisyys määrittelevät riistojen sijoituspaikat.
Hakualueella olevat linnut on tarkoitus saada talteen koiran itsenäisen työskentelyn tuloksena. Koiralla on tässä tehtävässä mahdollisuus noutaa kuusi lintua. Viisi niistä on viety maastoon koiran näkemättä ja kuudes heitetään koiran nähden siten, että se voi nähdä heiton, mutta ei välttämättä putoamispaikkaa. Samassa yhteydessä ammutaan laukaus. Tämän heiton tarkoitus on olla koiralle yllykkeenä lähteä hakualueelle.
On toivottavaa, että alueelle päästyään koira käyttää vainuaan, ja saatuaan vainun riistoista myös pyrkii seuraamaan saamaansa hajua ja näin löytämään riistoja. Koiran työskentelyä tuetaan tarvittaessa jossain määrin tuomarin toimesta, mutta on suotavaa, että työskentely on mahdollisimman itsenäistä. Koiran tulisi työskennellä viettiensä ajamana koko tehtävän ajan.
Noutoetäisyydet eivät tässäkään tehtävässä ole kovin pitkiä, etäisyys kauimmaiselle riistalle on keskimäärin 50 metriä. Hyväksyttävään suoritukseen ei ole määritelty noutojen lukumäärää. Koiran työskentely vaikuttaa siihen, kuinka monta riistaa sen on haettava ja löydettävä. Aina kuitenkin niin monta, että tuomari on saanut koiran kyvyistä ja ominaisuuksista riittävän selkeän kuvan.
Jälki
Ne koirat jotka ovat onnistuneet niin vesi- kuin hakutyössäänkin pääsevät suorittamaan jälkitehtävän. Jälki vedetään maastoon, jonka on oltava sen verran peitteistä, että näköyhteys koiran ja ohjaajan välillä katkeaa. Koira ei näe jäljen vetämistä.
Jäljen pituus on 80 metriä ja se vedetään kanilla. Koiran odotetaan seuraavan saamaansa hajua itsenäisesti jäljen päässä olevalle kanille asti, joka sen tulee noutaa. Lähetystilanteessa koiralle osoitetaan selvästi jäljen alkupää.
Ei ole välttämätöntä, että koira seuraa jälkeä tarkasti jäljen päällä. Riittää, että se lähtee luvan saatuaan oma-aloitteisesti selvittämään mitä jäljen päässä on. Tämän tehtävän tarkoitus onkin arvioida koiran itseluottamusta ja aloitekykyä.
Teksti: Jyry Tuominen
